Menneen talven lumia

           

Kansakoulu, pallokenttä, lähikauppa, hautausmaa

monta autiota pihaa ei koiran haukuntaa

tuttuja on monta paikkaa vanhaa lapsuus maisemaa

niistä yhtäkään en tahdo koskaan unohtaa

 

Aidan pielessä tutut puut kantaa omenaa

leikkaamaton pihanurmi taivaisiin kurkottaa

Kotioven saranat avatessa narahtaa

tutut tuoksut ja äänet en tahdo unohtaa

 

/Vieläkin näen tästä unia

ne on kuin haavekuvia

joita lauluvihkoon poikasena raapustin

Vaikka on muistot haalistuvia

kuin menneen talven lumia

lakaisen pois hymyillen aina aamuisin/

 

Täällä ovat minun juuret, uskonto ja isänmaa

kunpa joskus voisin jäädä ja tänne nukahtaa

jos silmäni mä suljen saan kaiken palaamaan

nuo unet ovat totta en tahdo unohtaa