tekstit

Jäätynyttä sadetta

                       

Hän istuu pöytään

Kuten niin usein ennenkin

Muistot synnin viemää

painajaiset palaa takaisin

 

Hän on ollut yksin

liian kauan muistaakseen

kuinka sylityksin

valvottiin aamuun varhaiseen

           

Rakkaudesta vihaan

säröstä halkeamaan

 

/Kuin jäätynyttä sadetta 

on kyyneleesi poskilla 

vanha rakkaus nurkissa

varjoina ja tomuna/

           

Sankari vai narri

maskin alta mitä paljastuu

sydämessä arpi

vuosien päästä parantuu

 

Päivä toiseen haihtuu

hyväksi paha muutu ei  

usko toivoon vaihtuu    

kiirastuli kauniin sielun vei