main
biodiskografiabändikuviatekstitlinkitkontaktikeikat

Pakomatkalla



''Hyppää kyytiin, kiire jo on,
tie meitä odottaa'',
sanoo poika malttamaton;
tyttö istuu selän taa.
Prätkä, bootsit ja nahkatakki uus,
siinä pojan omaisuus.
Nätti tyttö ja pyörä mahtava,
voisko muuta toivoa.

/ Tutut kulmat jäädä saa,
kun kaksi kiitää vapauteen,
pakoon pahaa maailmaa.
He toisiansa rakastaa /

Stadi polttaa, pojalle on
lait kadun tuttuja.
Maailma on niin armoton,
sitä pitää paeta.
Niillä kulmilla katu kasvattaa,
toiset keinot opettaa.
Poika menneitä ei käy katumaan,
hurja kun on luonnoltaan.

Kaasu pohjaan, päästävä on,
ei tuleen jäädä saa.
Matkan pää on tuntematon,
ketä se vois kiinnostaa.
Ohi on Porvoo sekä Kouvola,
eessä lienee Imatra.
Tyttö tiukasti vasten painautuu;
ehkä pako onnistuu.

// Tietää kumpikin heistä,
et´ pako turhaa on.
Ei yksikään teistä
oo aivan loputon.
Mut´ kesä kiitää, pyörä laulaa, piennar ohi vilahtaa,
hetken vielä, edes hetken, vapaa olla saa //